Saamelaisneuvosto
Suomen Porosaamelaiset ry
Maa- ja metsätalousministeriö
kirjaamo(immm.fi
PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO
Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista (18.12.2015)
Saamelaisneuvosto ja Suomen Porosaamelaiset ry lausuvat otsikon tarkoittamasta luonnoksesta (luonnos rakennetukiasetukseksi) erityisesti porotalouden osalta seuraavaa.
Yhteenveto
1. Rakennetukiasetusluonnoksen taustalla olevat rakennetukilaki ja rakennetukilain muuttamislaki perustuvat maa- ja metsätalousministeriön valmistelemiin ja eduskunnalle esittelemiin esityksiin. Näissä esityksissä ministeriö on saamelaisten poronhoitoa ja porotaloutta koskevissa asioissa sivuuttanut tai esittänyt niielivaltaisesti perustuslakivaliokunnan kannanottoja tahi pitänyt näitä kannanottoja
tarkoituksenmukaisuuskysymyksinä mielestämme perustuslain 74 §:stä ja 118 §:stä piittaamatta. Kun perustuslakivaliokunta piti tärkeänä turvata saamelaisille poronhoitolain muutoksin etuoikeuden poronhoidon
harjoittamiseen kotiseutualueellaan ja alueen porotalouden järjestämistä sen mukaisesti, niin maa- ja metsätalousministeriö tulkitsi kannan merkitsevän lähinnä sitä, että saamelaisten poronhoidon harjoittamista ei estetä saamelaisten kotiseutualueella.
2. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei ole myötävaikuttanut näiden lakien käsittelyyn.
3. Poronhoitoalueen laajuudesta ja mm. luonnonolosuhteiden eroavaisuudesta johtuen myös poronhoitotavat
ja -kulttuurit eroavat poronhoitoalueen sisällä 1. Poronhoito on saamelaisten kulttuurimuodon kantava
aineellinen perusta ja sellaisena saamelaisten oman kielen, kulttuurin ja elämänmuodon ylläpitämisen ja
kehittämisen keskeisin osatekijä. Saamelaisalueen poronhoidon erityispiirre on mm. vapaaseen laidunnukseen
perustuva poronhoito, jossa porojen paimentaminen, työskentely alueellisen porokylän tai muun sukuyhteisön kautta ja laidunkierto ovat olennaisia toimintoja.
4. Kaikissa saamelaisten kotiseutualueen paliskunnissa perinteistä poronhoitoa ei siis harjoiteta
paliskuntajohtoisesti, vaan edelleenkin porokylittäin, joten työpäiviä ei tehdä paliskunnan hyväksi eikä
paliskunta siten maksa palkkaakaan joten tuen saamisen ehtona oleva työpäivien tekeminen paliskunnalle on
saamelaisten perinteistä poronhoitotapaa syrj ivä.
5. Lakien tultua jo hyväksytyiksi mainituista lähtökohdista on mielestämme tehtävissä enää se, että
rakennetukiasetus laaditaan ja hyväksytään mahdollisuuksien mukaan sopusointuun saamelaisten
perusoikeuksia turvaavan perustuslain 17 § :n 3 momentin kanssa. Saamelaisten kotiseutualueen porotalouden
tulee siten olla koltta-alueen porotalouden tavoin positiivisen erityiskohtelun kohteena. Missään tapauksessa
asetustasolla ei – maa- ja metsätalousministeriön luonnostelemaan tapaan – tule heikentää saamelaisten
1 Poronhoitojien sijoisapukokeilua valmistelleen
työryhmän muistio Sosiooli- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:35 alkuperäiskansan perustuslaissa turvattuja oikeuksia kulttuurimuotoonsa kuuluvaan perinteiseen elinkeinoonsa
poronhoitoon.
Rakennetukilain tavoitteista ja määritelmistä
6. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain (rakennetukilain (986/2011)
tavoitepykälässä 1 § :n 2 momentti kiinnitetään erityistä huomiota saamelaisiin alkuperäiskansana ja heidän
mahdollisuuksiinsa ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoonsa kuuluvia elinkeinoja saamelaisten
kotiseutualueella. Säännöksen mukaan lakia toteuttavissa
“toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota saamelaisten mahdollisuuksiin
alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoonsa kuuluvia elinkeinoja saamelaisten
kotiseutualueella.”
7. Rakennetukilaista tai rakennetukilain muuttamista koskevasta laista (rakennetukilain muuttamislaki EV
115/2015) ei kuitenkaan ilmene niitä tarkoitetaan saamelaisten alkuperäiskansalla, joten lain toimenpiteiden
erityisenä subjektina olevaa ryhmää ei ole yksilöity laissa. Saamelaisten kotiseutualueesta on
rakennetukilaissa viittaussäännös (6 § 8 kohta). Lakiteksteissä ei ole myöskään säädetty siitä, mitkä ovat
saamelaisten kulttuurimuotoon kuuluvia elinkeinoja. Saamelaisten alkuperäiskansa ja sen kulttuuriin
kuuluvat elinkeinot ilmenevät kyllä lakeja koskevien esitysten perusteluista, joita ei kuitenkaan ole säädetty
laeiksi.
8. Rakennetukilakia koskevan esityksen (HE 247/2010 vp s. 118) mukaan “tärkein tukemisen kohde” on
“porotalouden harjoittajien tukeminen”. Saamelaisten poronhoidon osalta esityksen perusteluissa viitataan
perustuslain 17 §:n 3 momentin säännökseen, jolla “on tarkoitus turvata” saamelaisten perinteisten
elinkeinojen kuten “poronhoidon, kalastuksen ja metsästyksen harjoittaminen”. (HE 247/2010 vp s.117).
Perusoikeudet ja saamelaisten poronhoito
9. Rakennetukilaissa on 6 §:n 1 kohtana määriteltyporotalous,jolla “tarkoitetaan poronhoitolaissa tarkoitettua poronhoitoa.” Poronhoitolaki ei kuitenkaan tunne poronhoitoa saamelaisten perinteisenä elinkeinona.
10. Perustuslakivaliokunta totesi poronhoitolakiesitystä koskevassa lausunnossaan (PeVL 3/1990 vp s. 1-2),
että lakiin ei ole sisällytetty säännöksiä saamelaisten poronhoidosta eikä oikeuksista “saamelaisten oikeuksia
ei ole käsitelty tässä yhteydessä, koska niistä on toisaalla vireillä selvitys”. Valiokunta kuitenkin katsoi, että
tiettyjen Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten -kuten ILO:n alkuperäiskansasopimuksen 169 ja YK:n
rotusyrjinnän kieltävän sopimuksen – määräykset “velvoittavat sopimusvaltiota ryhtymään joihinkin
toimenpiteisiin” vähemmistöjen aseman parantamiseksi.
11. Myöhemmin, kun oikeus omistaa poroja esitettiin poronhoitolaissa laajennettavaksi koko
poronhoitoalueella kaikkien ETA-valtioiden kansalaisten oikeudeksi, perustuslakivaliokunta tarkasteli
lausunnossaan (PeVL 8/1993 vp) saamelaisvaltuuskunnan täydentävää ehdotusta poronhoitolain uudeksi 4 § :n
2 momentiksi:
“Saamelaisten kotiseutualueella poroja saa omistaa alueella pysyvästi asuva saamelainen sekä
lisäksi sellainen alueella pysyvästi asuva Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion
kansalainen, joka lain voimaan tullessa omistaa poroja tai lain voimaan tultua saa niitä
omistukseensa perinnön tai testamentin nojalla.” (PeVL 8/1993 vp s. 1/11)
12. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan (PeVL 8/1993 vp s.2-3), että ehdotuksen tavoitteena oli
turvata saamelaisille “etuoikeus poronhoidon harjoittamiseen kotiseutualueellaan”. Ottaen huomioon
valiokunnan aikaisemmat poronhoitolain käsittelyssä (PeVL 3/1990 vp s.2-3) mainitsemat “kansainväliset
sopimukset” ja “poronhoidon tärkeys saamelaisten kulttuurimuodon osana” perustuslakivaliokunta harkitsi,
että ehdotukselle ei ole perusoikeuksista johtuvia esteitä varsinkaan, kun poronomistuksen jatkuvuus
turvattaisiin lain siirtymäsäännöksellä muillekin (kuin saamelaisille) saamelaisten kotiseutualueen
poronomistajille. Tältä perustalta: “Perustuslakivaliokunta ei näe estettä sille, että saamelaisvaltuuskunnan
ehdotus otetaan huomioon hallituksen esitystä käsiteltäessä.” Valiokunta jatkoi: “Perustuslakivaliokunta
esittää kunnioittavasti, että maa- ja metsätalousvaliokunta saamelaisvaltuuskunnan ehdotusta harkitessaan
ottaisi huomioon tässä lausunnossa esitetyn.” — Ehdotettua säännöstä ei otettu poronhoitolakiin.
13. Kolmannen kerran perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota saamelaisten poronhoidon
lainsäädännölliseen asemaan saamelaisten alkuperäiskansan itsehallintoa koskevan perustuslain säännöksen
(HM 51a § nykyisin 121 § 4 momentti) eduskuntakäsittelyssä. Valiokunta totesi mietinnössään (PeVM
17/1994 vp s. 1-2), että Suomen “EU:n jäsenyys ei estä myöntämästä saamelaisille perinteisillä
saarnelaisalueilla yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen”. Tähän ei tarvita suostumusta EU:n tasolla,
vaan pelkästään muutosta kansalliseen lainsäädäntöön.
14. Lausunnonantajat toteavat, että porosaamelaisten asemasta ja oikeuksista ei ole tähän päivään mennessä
säädetty poronhoitolaissa. Nykyiseen perustuslakiin sisältyy saamelaisten alkuperäiskansan perusoikeuksia
omaan kieleen ja kulttuuriin koskeva 17 §:n 3 momentti, jolla edellä sanotun rakennetukilakiesityksen
mukaisesti on tarkoitus turvata saamelaisten perinteisten elinkeinojen kuten poronhoidon harjoittaminen.
Saamelaisporonhoidon käsittely porotalouslainsäädännön valmistelussa
15. Rakennetukilakia edeltäneen porotalouden ja luonteiselinkeinoj en rahoituslain (rahoituslaki)
muutosesityksen yhteydessä perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan (PeVL 2 1/2007 vp)jo neljännen kerran
kantaa saamelaisporonhoidon lainsäädännölliseen aseman turvaamiseen, nyt saamelaisten perustuslain
perusoikeuksien kannalta. Valiokunta totesi esityksen säätämisj ärj estyksen perusteluista puuttuvan
lakiehdotuksen arvioinnin perustuslain 17 §:n 3 momentin valossa, jonka mukaan saamelaisilla
alkuperäiskansana on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. “Saamelaiskulttuuriin kuuluu
keskeisenä juuri poronhoito (PeVL 29/2004 vp s. 2, HE 309/1993 vp s. 65/II),jonka edellytyksiä ehdotus laiksi
porotalouden ja luontaiselinkeinoj en rahoituslain muuttamisesta juuri koskee.”
16. Perustuslakivaliokunta hyväksyi säätämisjärjestystä koskevan puutteen esityksessä sillä perusteella, että
tässä vaiheessa kyse oli ainoastaan tukijärjestelmien rakenteellisesta yhdenmukaistamisesta ja lain
kokonaisuudistus on tarkoitus toteuttaa vasta tukijärjestelmien jatkuvuuden varmistuttua vuodelle 2008.
Valiokunta piti kuitenkin – aikaisempiin saamelaisten poronhoidon asemaa koskeviin kannanottoihinsa viitaten
– tärkeänä saamelaisten erityisaseman huomioon ottamista seuraavasti:
“Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään
kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan
asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994 vp s. 1-2) unohtamatta muun paikallisen väestön
oikeuksia (PeVL 8/1993 vp s. 1/11) ja että saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa
varmistetaan alusta lähtien.” (PeVL 2 1/2007 vp s.3)
17. Rakennetukilakiesitvksen mukaisella porotaloudella tarkoitetaan edellä sanotun mukaisesti poronhoitolain
mukaista poronhoitoa. Tästä syystä esityksessä tuli perustuslain 17 §:n 3 momentin ja esityksen
tarkoituspykälän mukaisesti tarkasteltavaksi myös saamelaisten asema poronhoidossa. Esityksen nykytilan
arvioinuissa todettiinkin, että “eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota saamelaisten
aseman parantamiseen”, viittaamatta erikseen mihinkään valiokunnan kannanottoon (HE 247/2010 vp s.30/I).
18. Rakennetukilakiesitvksessä todettiin edelleen (HE 247/2010 vp s. 30/11), että Ruotsissa saamelaisten
poronhoidon yksinoikeuden jatkuvuus on turvattu Suomeakin koskevalla “liittymissopimuksen
pöytäkirjalla”(?), mutta Suomessa poronhoitoa ei ole katsottu “tarkoituksenmukaiseksi säätää yksinomaan
saamelaisille kuuluvaksi elinkeinoksi” (korostus tässä). Esitys jatkoi: “Edes saamelaisten kotiseutualueella
porotalous tällä hetkellä ei ole vain saamelaisten harjoittama elinkeino.” Myöhemmin esityksen
säätämisjärjestysperusteluissa (s.l 17/1) yksilöidään ainoan kerran koko esityksessä perustuslakivaliokunnan
edellä mainittu rahoituslain muutosta koskeva lausunto (PeVL 2 1/2007 vp). Tästä perustuslakivaliokunnan
lausunnosta ei ole otettu säätämisjärjestysperusteluihin mitään saamelaisia koskevaa, vaan käsitelty pelkästään
valiokunnan lausunnon kantaa tuen saajan ikää koskeviin kysymyksiin. Lausunnossaan perutuslakivaliokunta
kuitenkin ‘piti tärkeänä” (korostus tässä) saamelaisten kulttuurisen ja oikeudellisen erityisaseman
kokonaisvaltaista järjestämistä (poronhoidossa).
19. Verrattaessa edellisen kappaleen rakennetukiesitystä perustuslakivaliokunnan kannanottoon, voidaan
todeta erityisesti kaksi seikkaa. Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ensinnäkin jätetään mainitsematta
perustuslakivaliokunnan kanta saamelaisten poronhoidon ja porotalouden järjestämiseksi
kokonaisuudistuksella, vaikka valiokunnan lausunto yksilöidään ja eräiltä osin käytetään perusteluna.
Toisekseen hallituksen esityksen valmistelijaja esittelijä (maa-ja metsätalousministeriö) pitää lainmukaisena
sitä, että esityksessä käsitellään tarkoituksenmukaisuuskysymyksenä saamelaisten erityisen aseman
järjestämistä poronhoidon harjoittajina perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaiseksi. Perustuslakia tulkitseva
perustuslakivaliokunta puolestaan pitää saman asian kokonaisuudistusta tärkeänä. Lausunnonantaj at
korostavat, että perustuslakivaliokunnan perustuslain 74 § :n mukaiset tukinnat koskevat myös hallintoa kuten
maa- ja metsätalousministeriötä, ja että virkamies vastaa perustuslain 118 §:n mukaan virkatoimiensa
lainmukaisuudestaja esittelijällä on esittelijän vastuu.
20. Rakennetukilain muuttamista koskevan hallituksen esityksen säätämisj ärjestyksen perusteluissa (HE
81/2015 vp s. 47) on aikaisempaa laajemmin tarkasteltu perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä.
Esityksessä viitataan perustuslain yhdenvertaisuussääntelyyn ja siihen, että perustuslakivaliokunnan
lausuntokäytännössä on eräin edellytyksin hyväksytty positiivinen erityiskohtelu. Yhdenvertaisuuden
suhteeseen perustuslain 17 §:n 3 momentissa säädettyyn saamelaisten alkuperäiskansan oikeuteen ylläpitää ja
kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan “liittyy myös kysymys toisaalta saamelaisten mahdollisuudesta saada
muita elinkeinonharjoittajia parempia tukia ja toisaalta kolttalain mukaisten tukien suhteeseen porotalouden
rakennetukilain mukaisiin tukiin.” Tämän positiivisen erityiskohtelun esteenä on kuinkin se, että “poronhoitoa
ei ole säädetty saamelaisten yksinoikeudeksi. .
21. Porotalouden rakennetukiin ei esityksen mukaan (s. 47-48) sisälly “ehdotonta velvollisuutta” myöntää
tukea saamelaisille edullisemmin ehdoin kuin muille elinkeinon harjoittajille, “mutta laki mahdollistaa sen. .
Myös kolttalain korkeammat tukitasot ja monipuolisemmat tukikohteet asettavat “saamelaiseen
alkuperäiskansaan” kuuluvan erään ryhmän parempaan asemaan kuin muut saamelaiset, joille porotalouden
tuki myönnetään yksinomaan rakennetukilain nojalla. Esitys kuitenkin puoltaa molempien lakien ratkaisuja,
koska kummankaan tukilain sisällössä ja soveltamisessa “ei ole miltään osin kysymys perinteisten
saamelaisten elinkeinojen kuten poronhoidon… harjoittaniisen estäniisestä.. .“ (korostus tässä).
22. Esityksen säätämisjärjestyksen perusteluissa sanotaan siis lausunnonantajien mielestä yksinkertaistaen se,
että perustuslain 17 § :n 3 momentin mukaista saamelaisten positiivista erityiskohtelua ei tarvitse noudattaa
saamelaisten kotiseutualueen porotalouden tukitoimissa, koska poronhoitoa ei ole säädetty saamelaisten
yksinoikeudeksi eikä tukitasoj en tarvitse olla kaikkien saamelaisryhmien kohdalla yhdenvertaisia, koska se ei
estä poronhoidon harjoittamista.
23. Miksi sitten poronhoitoa ei ole säädetty poronhoitolaissa saamelaisten erityiseksi oikeudeksi? Asia ilmenee
epäsuorasti esityksen säätämisjärjestystä koskevista perusteluista (HE 81/2015 vp s. 48), joissa
perustuslakivaliokunnan kannanottoa asiasta selostetaan mielivaltaisesti, mikä ilmenee seuraavasta
tekstivertailusta: “Saamelaisia koskevat säännökset porotalouden rakennetukilaissa perustuvan
perustuslakivaliokunnan hallituksen esityksestä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain
muuttamisesta annettuun lausuntoon (PeVL 2 1/2007 vp s. 2-3),
24. Esityksen tekstistä, joka sinänsä sanatarkasti toistaa perustuslakivaliokunnan lausunnon tekstin, on jätetty
mielivaltaisesti pois perustuslakivaliokunnan viittaukset, jotka koskevatjuuri saan, elaisten kulttuurisen ja
oikeudellisen erityisaseman järjestämistä poronhoidossa. Näin menetellen valiokunnan vuoden 2007
lausunto näyttäisi rinnastavan muun paikallisen väestön oikeudet saamelaisten kulttuuriseenja oikeudelliseen
erityisasemaan. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan perustuslakivaliokunnan aikaisemmista
kannanotoista ,joiden mukaisestiporonhoitolakia muuttamalla turvattaisiin saani elaisten erityinen oikeus
kulttuuriinsa kuuluvaan poronhoitoon.
25. Esityksessä sivuutetussa perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 17/1994 vp s. 1-2) on kyse erityisesti
siitä, että saamelaisten kulttuuri-itsehallintoon kuuluvat “saamelaisten perinteiset elinkeinot”. Kyseisen
perustuslakia koskevan uudistuksen tarkoituksena ei ollut saada aikaan muutoksia “poronhoidon, kalastuksen
ja metsästyksen alalla”. Asiaan vaikutti valiokunnan mukaan myös se, että Suomen EU-jäsenyyteen sisältyvän
saamelaispöytäkirjan n:o 3 mukaan “EU-jäsenyys ei estä niyöntäniästä saamelaisille perinteisillä
saamelaisalueilla yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen” (korostus tässä), kun taas muunlaisten
yksinoikeuksien (kalastus ja metsästys) myöntämiseen saamelaisille tarvitaan alun alkaen “suostumus EU:n
tasolla” ja sen lisäksi kansallinen lainsäädäntö.
26. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 8/1993 vp s. 1/11) siis sivun 1 palstalla kaksi oli puolestaan
kyse ainoastaan saamelaisvaltuuskunnan ehdotuksesta poronhoitolakiin otettavasta 4 §:n 2 momentista, joka
koskee saamelaisten erityistä oikeutta poronomistukseen saamelaisten kotiseutualueella ja
poronomistuksen jatkuvuutta muidenkin (kuin saamelaisten) osalta sanialla alueella. (Ehdotus ei siis
koskenut saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella olevaa poronhoitoaluetta, jossa oikeus omistaa poroja
säilyisi entisellään eli 4 §:n 2 momentin ehdotettu muutos ei olisi koskenut poronhoitoaluetta
kokonaisuudessaan.)
27. Kolttasaamelaisten intensiivistä tukea Inarin koltta-alueella perustellaan esityksen säätämisjärjestystä
koskevassa osassa (s. 48) siten, että kysymys on “nimenomaan kulttuurisesta tukemisesta” ja “erään
saamelaisen vähenmiistöryhmän positiivisesta erityiskohtelusta. . .“ (korostus tässä). Muualla
saamelaisalueella esityksen mukaan “ei ole samanlaista tuen erilaistamisen tarvetta saamelaisten ja muiden
asukkaiden välillä.”
Esitys Perustuslakivaliokunnan lausunto
“…jossa pidettiin tärkeänä ryhtyä
kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten
kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan
asianmukaisesti huomioon unohtamatta muun
paikallisen väestön oikeuksia ja että
saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa
varmistetaan alusta lukien.”
“Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että
valtioneuvoston piirissä ryhdytään
kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten
kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan
asianmukaisesti huomioon (PeVM 17/1994 vp s. 1-
2) unohtamatta muun paikallisen väestön oikeuksia
(PeVL 8/1993 vp s. 1/11) ja että saamelaiskäräjien
edustus lainvalmistelussa varmistetaan alusta
lähtien.”
28. Esityksessä torjutusta erilaistamisen tarpeesta saamelaisten ja muiden asukkaiden välillä saamelaisten
kotiseutualueella ei mielestämme ole kysekään edellä selostetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa
(PeVL 2 1/2007 vp s. 3’), vaan kyse olisi saamelaisten kotiseutualueella harjoitettavasta poronhoidosta ja
porotaloudesta, jota koskisi positiivinen erityiskohtelu ii,uuhun poronhoitoalueeseen verrattuna.
29. Edellä selostetun tapainen maa- ja metsätalousministeriön käytäntö, jossa ministeriö saamelaisten
poronhoitoa koskevissa asioissa sivuuttaa tai esittää mielivaltaisesti perustuslakivaliokunnan kannanottoja tahi
pitää näitä kannanottoja tarkoituksenmukaisuuskysymyksinä syijii mielestämme saamelaisia perustuslain
perusoikeuksiensa toteutumisessa. Menettely ei ole lausunnon antajien mielestä millään perusteella
hyväksyttävää. Lisäksi käytäntö heikentää mielestämme perustuslakivaliokunnan tulkintojen uskottavuutta
eduskuntatyössä perustuslain ja kansainvälisten sopimusta tulkitsijana.
30. Rakennetukilaki ja rakennetukilain muutosta koskeva laki ja kolttalain muuttamista koskeva laki (EV
115/2015) ovat syntyneet ilman eduskunnan perustuslakivaliokunnan myötävaikutusta, joten niiden
perustuslainmukaisuudesta ja kansainvälisten sopimusten mukaisuudesta ei ole tietoa.
Luonnos rakennetukiasetukseksi ja koltta-asetuksen muuttamiseksi
31. Asetusluonnosten liitteenä olevaan tukikohteiden luetteloon tulee investointien osalta lisätä “koltta
alueen”ja “. . .muualla” alueen välille luokka “saamelaisten kotiseutualueella”. Saamelaisten kotiseutualueella
tuen muodot ja tuki yhteensä tulee määrätä koltta-alueen tukien suuruisiksi jos se lain tasoisten säännösten
mukaan on asetuksella mahdollista.
32. Saamelaisten kotiseutualueen paliskunnissa perinteistä poronhoitoa ei harj oiteta paliskuntajohtoisesti, vaan
eräissa paliskunnissa vanhastaan porokylittäin kuten Käsivarren paliskunnassa (ks PeVL 3/1990 vp s. 3/1).
Missään saamelaisalueen paliskunnassa ei kaikkia poronhoitotöitä tehdä paliskunnan laskuun. Siis
paliskunnan hyväksi ei tehdä työpäiviä eikä paliskunta siten maksa palkkaakaan. Työpäivät paliskunnalle
tulee ristiriitaisina perustuslain 17 § :n 3 momentin kanssa poistaa ehdottamastamme luokasta “saamelaisten
kotiseutualue”, elleivät ne perustu suoraan lain säännökseen. Vastaavat muutokset tulee tehdä
rakennetukiasetukseen (kuten 14 § ja 34 § :ään) saamelaisten kotiseutualueen porotalouden osalta.
9 Porotalouden ja luontaiselinkeinoien aloittaminen.
Aloitustuen edellyttämä eloporomäärän kasvattaminen vähintään 1 ,5-kertaiseksi viimeistään vuoden kuluessa
tuen myöntämisestä tulee muuttaa saamelaisten kotiseutualueen osalta. Vuodessa ei kenenkään poroluku voi
kasvaa luonnollista tietä 1 ,5-kertaiseksi. On myös huonoja vuosia, jolloin poroluku laskee entisestä ja jos
paliskunnan poroluku on täynnä, ei poroja voi ostaa muista paliskunnista. Luonnonolosuhteet, petojen määrät
sekä muu toiminta paliskunnan alueella vaikuttavat merkittävästi poroluvun kehityksessä eivätkä ole
poronomistajan itsensä määrättävissä eikä siten myöskään poroluvun kasvattaminen vaikka tahtoa olisikin.
Ostaminen omasta paliskunnasta on puolestaan sen varassa, että joku on halukas myymään. Esitämme, tekstiä
muutettavaksi: “viimeistään viiden vuoden kuluessa.”
16 Enimmäistulot
Koltta-asetuksessa ei ole enimmäistulorajoja – eikä muuallakaan EU:n maataloustukea koskevassa
lainsäädännössä – joten määräys syrjisi muita saamelaisten kotiseutualueen porotalouden harjoittajia. Pykälään
lisättävä 3 momentti: “Enimmäistulorajat eivät koske saamelaisten kotiseutualueen paliskunnassa asuvaa
porotalouden harjoittajaa.”
21 Liiketoimintasuunnitelma
Suunnitelmaa koskeva säännös poistettava saamelaisten kotiseutualueen osalta.
33 Porojen hankinta
1 momentin viimeistä virkettä tulee ii,uuttaa: “Koltta-alueella asuvalle koltalle ja saamelaisten
kotiseuttialueen paliskunnassa asuvalle hakijalle voidaan kuitenkin myöntää myös avustusta.
45 Paliskuntaa koskevat edellytykset
Paliskunnan investointituen myöntämisen edellytykseksi ehdotettu määräys, jonka mukaan “paliskunnan
eloporomäärä ei yhtä paliskunnalle poronhoitolain nojalla vahvistettua suurinta sallittua poromäärää, tulee
poistaa. Se on mielestämme saamelaisalueen paliskuntien poronhoitoa syrjivä ja ristiriidassa perustuslain 17
§ 3 momentin kanssa. Sitä paitsi se on ristiriidassa poronhoitolain 21 §:n 1 momentin kanssa.
Muutoinkin saamelaisalueen paliskuntien porolukujen määrääminen maa-ja metsätalousministeriön toimesta,
joka edellä esitetyn mukaisesti ei ole ryhtynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan vuodesta 1993 lähtien
tärkeänä pitämään kokonaisuudistukseen saamelaisten kulttuurisen ja oikeudellisen erityisaseman
turvaamiseksi, tuskin täyttää puolueettoman viranomaisen vaatimukset. Määräämisen yhteydessä
poronhoitolain 21 §:n mukaan ei edes tarvitse kuulla muita tahoja kuin Paliskuntain Yhdistystä ja
maataloustuottajien liittoj a. Lausunnonantajat katsovatkin, että poronhoitolain ja perustuslain 17 § :n 3
momentin välisen ilmeisen ristiriidan vuoksi Suomen Porosaamelaiset ry:n tulisi aina olla lausunnonantajana,
kun asia koskee poronhoitoa saamelaisten kotiseutualueella.
49 Tuen hakeminen
Rakennetukilakia koskevassa muistion kohdassa 3.10 selostetusta Tuen hakeminen kohdasta tulee lain
vastaisena poistaa virke “Jollei hakemus sisällä riittäviä tietoja ja asiakirjoja, se hylätään.”
Hallintolainkäyttölain täydennysmenettely soveltuu tällaiseen tapaukseen (ks HE 247/2010 vp s. 66 “49 § Tuen
hakeminen”)
Porotilan yhteyteen tulee voida perustaa uusikin paimentopaikka paliskunnan vuokraaman kaarrealueen
välittämään yhteyteen.
33. Yleisarviona rakennetukiasetusluonnoksesta lausunnonantajat toteavat sen olevan niin
yksityiskohtainen ja monimutkainen , että se heikentää rakennetukilain 1 §:n tavoitteena olevan
säännöksen -saamelaisten mahdollisuus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kulttuurimuotoonsa
kuuluvaa porotaloutta saamelaisten kotiseutualueella — toteutumista.
Inarissa 30.1.2016
Jouni Lukkari
Varapuheenjohtaja
Saamelaisneuvosto
Pekka Aikio
Suomen porosaamelaiset ry
Varapuheenjohtaja
Laati:
OTK Heikki J. Hyvärinen
Osoite: PL 12, 99400 Enontekiö
Puhelin: +358400 142817
Sähköposti: hjhyva@gmail com